Yrittäjä vapaalla: Hevoshullu
Maitotilayrittäjä Johanna Heinonen omistaa ravihevosia.
”Harrastan raviurheilua, tarkemmin hevosen omistamista. En siis itse valmenna ravureita, vaan ammattivalmentajat.
Omistan hevosia 10–50 hengen kimppaporukoissa, joissa jaetaan kuluja. Olen myös kimpanvetäjä, eli pidän yhteyttä valmentajiin ja muut perillä hevosten kuulumisista. Käyn raveissa tai seuraan niitä netin välityksellä. Lisäksi kotona on siitostammoja ja varsoja, jotka omistan yksin.
Olen tehnyt viestintätöitä Suomen Hevosenomistajien Keskusliitossa, joka sijaitsee Lahdessa Jokimaan raviradalla. Sieltä olen imeytynyt myös raviradan toimintaan. Kesällä työskentelin Kuninkuusravien viestintäpäällikkönä.
Kesyttömän oloinen hevonen osoittaa sydämen halkaisevaa lojaalisuutta sitä ihmistä kohtaan, johon se luottaa täysin.
Hevonen on upein olento, jonka luoja on luonut.
Johanna Heinon (vas.) omistaa hevosia kimppaporukoissa, ja hän on myös kimpanvetäjä.
Äiti vei minut pikkutyttönä talutusratsastukseen, ja siitä alkoi hevoshulluuteni. Aloin hoitaa läheisellä ravitallilla tiinettä tammaa. Kun tamma myytiin, siirryin hoitamaan sitä uuteen paikkaan. Lopulta ostin sen itselleni, vaikka olin vasta 16-vuotias.
Tamma eli 24-vuotiaaksi ja teki minulle ensimmäiset varsani. Kaikki hevoseni ovat minulle tärkeitä, mutta tämän merkitys oli erityinen, koska kasvoin sen kanssa.
Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman raviurheilua – se on osa minua. Siihen sisältyy suurten tunteiden kirjo, ihmiset ja ystävyydet, ihan kaikki.
Olemme valiolaisia maitotilayrittäjiä yhdessä miehen kanssa ja pystymme vuorottelemaan tilan töissä tarvittaessa, jotta pääsemme harrastuksiimme.
Lypsyrobotti helpottaa aikatauluttamista ja mieheni selviää töistä yksinkin välillä – ja voin lähteä iltaisin raveihin.”
Teksti: Susanna Cygnel
Kuva: Johanna Heinoisen arkisto