Koivikkolan tilan parsinavetassa Tohmajärvellä on lypsetty E-luokan maitoa peräti 50 vuotta. Hyvä laatu syntyy huolellisella työllä ja eläimet tuntemalla.
Martti Heiskanen, 52, on hoitanut maitotilaansa Peijonniemen kylän kumpuilevissa maisemissa 20 vuotta, joista ensimmäiset 15 vuotta yrittäjäkumppaninsa ja ex-puolisonsa Saara Heiskasen kanssa. Heitä ennen laatumaitoa tuottivat Martin vanhemmat, Esa ja Terttu Heiskanen.
Tilalla on 45 hehtaaria peltoa. Koko ala on laidun- ja säilörehunurmea. Ohra ja vehnä ostetaan muilta tiloilta. Matkaa kauimmaiselle lohkolle on vain reilut neljä kilometriä.
Martti Heiskasen yrittäjyysaikana vuonna 1952 rakennetun parsinavetan tilat on tuplattu ja lehmien määrä noussut 18:sta 32:een. Parret ovat kahdessa rivissä. Ruokintapöydän toisella puolella on lehmät, toisella hiehot. Alle 15 kuukauden ikäisille vasikoille on ryhmäkarsinat. Sonnivasikat lähtevät välitykseen terneinä.
”Yksinkertaisen isännän yksinkertainen navetta”, Heiskanen vääntää ja nauraa päälle. Hän haluaa pitää kaiken työn mahdollisimman yksinkertaisena ja suoraviivaisena.
”Lypsäminen on nopeaa, kun lehmät ovat samassa rivissä. Raskaimmat työvaiheet olen koneistanut. Kiskoilla kulkeva repijävaunu jakaa säilörehun ruokintapöydälle ja samoilla kiskoilla kulkeva vaakavaunu väkirehun.”
Tilan ayrshirelehmät heruttavat huipputuotosta. Vuonna 2017 keskituotos oli 10 800 kiloa (EKM) lehmää kohden. Viime vuonna ikääntyneitä, hyvätuottoisia lehmiä piti laittaa pois ja keskituotos putosi 9 600 kiloon. Viimeisimmän maitokuitin mukaan rasvapitoisuus on 5,0 ja valkuaispitoisuus 4,0 prosenttia. Viime vuonna pitoisuudet olivat keskimäärin 4,7 ja 3,6 prosenttia. Viime vuoden keskimääräinen solumäärä, 93 000 solua millilitrassa, kertoo lypsytyön ja eläinten hoidon huolellisuudesta.
”Suurin tekijä hyviin tuloksiin on laadukas säilörehu. Tavoitteeni on korjata joka vuosi yli 500 grammaa kuitua ja 140–160 grammaa valkuaista kuiva-ainekiloa kohti sisältävä säilörehu, jonka D-arvo on 700–720. Maidon pitoisuuksiin satsaan jatkossakin, sillä vettä saapi halvemmalla hanasta”, Heiskanen linjaa.
Navetan sisääntuloaula ja maitohuone ovat siistimmät kuin keskimääräinen keittiö. Laadun tuottaminen lähteekin nurkkien ja koneiden kunnossa pitämisestä. Maidon laatua on varmistettu huolellisen lypsytyön lisäksi siten, että joka maanantai kaikista lehmistä on otettu solunäytteet, jotta mahdolliset utareongelmat saadaan selville ennen niiden pahenemista.
Heiskanen keskittyy myös tuotannon kannattavuuteen. ”Tila on velaton ja tuotantokustannusten osuus liikevaihdosta alle puolet. Uusia koneita en ole hankkinut muutamiin vuosiin, koska rehunkorjuukin on ulkoistettu siilotyötä lukuun ottamatta. Tuotantopanokset ostan halvimman hintakauden aikana ja peltotyökoneet ovat useamman tilan yhteisiä.”
”Hyvälaatuinen säilörehu on avain kustannustenkin hallintaan. Hyvän rehun, viljan sekä peruskivennäisen ja -tiivisteen lisäksi lehmät eivät tarvitse muita herkkuja. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”, taskulaskintaan ahkerasti käyttävä Heiskanen hymyilee.
”Olen tyytyväinen nykyiseen tuotantoon, enkä haikaile laajennusten perään. Työtä on nytkin yhdelle miehelle riittävästi”, Heiskanen sanoo.
Lomia ja harrastuksia vilkasliikkeisellä ja -puheisella miehellä ei paljon ole, mutta hirvimetsälle hän ehtii muutamana päivänä. Paloittelutaitoiselle isännälle onkin hirviporukassa kysyntää.