Vuoden eläinlääkäri - ontuva lehmä on hälytysmerkki
Kenelläkään ei ole varaa ontuviin lehmiin. Kipeät jalat haukkaavat maitotuotosta, heikentävät hedelmällisyyttä ja lisäävät äkkipoistoja. Työmäärä navetassa sekä tuotantokustannukset kasvavat.
Eläinlääkäri Reijo Junni on perehtynyt syvällisesti sorkkavaivoihin viimeisten 10 vuoden aikana. Hän oli virkatyönsä ohella mukana kolmivuotisessa sorkkasairauksien tutkimushankkeessa ja valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Lisäksi hän luennoi ja kurssittaa sorkkahoitajia, maidontuottajia ja eläinlääkärikollegoitaan eri puolilla maata.
Yli 30 vuotta tuotantoeläimiä hoitanut Junni on huolissaan kehityksen suunasta suomalaisissa navetoissa.
"Tilanne on täällä vielä hyvä verrattuna vaikkapa Tanskaan, jossa 99 prosentissa karjoista on sorkkaalueen ihotulehdusta. Jotta vastaavalta vältytään Suomessa, ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettava tehokkaasti", Reijo Junni sanoo.
"Parsinavetoissa lehmien sorkat ovat pääosin terveet, ja tärkein hoitotoimi on lyhentää liian pitkiksi kasvaneet sorkat. Pihatoissa esiintyy enemmän sekä eitarttuvia että tarttuvia sorkkasairauksia. Niille altistavat suuret eläinmäärät, puutteellinen lannanpoisto ja ilmastointi, kovat lattiarakenteet ja epämukava makuuparsi."
Isoihin karjoihin myös ostetaan usein eläimiä muista karjoista, mikä lisää tartuntojen leviämisen riskiä.
"Yhtäkään eläintä ei pidä ostaa ilman terveystodistusta – riippumatta siitä, onko omassa karjassa ennestään tarttuvia sorkkasairauksia vai ei", painottaa Junni.
Ongelmat saattavat pahentua radikaalisti, jos eläimiä ostetaan toiselta vastaavaa tautia sairastavalta tilalta. Bakteerikantojen yhdistyessä tauti iskee voimakkaammin ja infektiot ovat vakavampia.
Laiduntamista Junni suosittelee lämpimästi, sillä se parantaa tutkitusti sorkkaterveyttä.
Navetassa lehmille on oltava jatkuvasti tarjolla riittävästi kuitua sisältävää säilörehua ja makuuparsien on oltava lehmille mukavat ja lepäämään houkuttelevat.
Lisää koulutusta
Hyvän sorkkaterveyden yksi tärkeimmistä kulmakivistä on säännöllinen, ammattitaitoisesti suoritettu sorkkahoito. Junnin toinen suuri huolenaihe onkin sorkkahoitajien puute. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla on alueita, joilla kahteen vuosittaiseen sorkkien hoitokertaan ei päästä, kun hoitajia ei riitä.
"Sorkkahoitokurssin käyneet karjanomistajat voivat antaa ensiapua ontuvalle lehmälle, mikä on hieno asia. Pääsääntöisesti sorkkahoito kannattaa suurilla tiloilla kuitenkin jättää ammattilaiselle, koska maitotilayrittäjillä on valtavasti työtä muutenkin", Junni huomauttaa.
Hänen mielestään ammattisorkkahoitajia on koulutettava pikaisesti lisää. Keski-Pohjanmaan koulutuskuntayhtymä järjestää seuraavan kurssin Kannuksessa tulevana syksynä.
Maitotilayrittäjien motivaation hyvään sorkkien hoitoon Junni arvioi yleisesti ottaen hyväksi. Siitä kertoo vilkas osallistuminen koulutuksiin eri puolilla maata.
Eläinlääkärit kaipaavat lisää tietoa sorkkahoidosta, sorkkasairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä. Junnin mukaan kysyntää olisi myös käytännön navettaoloissa pidettäville kursseille.
Älä ummista silmiäsi
Sorkkavaivat heikentävät maidontuotannon kannattavuutta montaa kautta. Ontuva lehmä ei syö kunnolla, mikä leikkaa tuotoksesta helposti satoja kiloja vuoden mittaan ja johtaa myös hedelmällisyyshäiriöihin. Lehmä altistuu myös utaretulehduksille, asetonitaudille ja juoksutusmahan sairauksille, Junni listaa.
Hoitokustannukset ja maidon varoaikavaatimukset lisäävät tappioita.
Tuotos kärsii jo lievästikin ontuvilla lehmillä. Kun karjan sorkkahoitoa on tehostettu, vaikutus näkyy tuotoksessa heti.
Lisää maitolitroja tilasäiliöön on saatavissa, kun ontuvat lehmät opitaan havaitsemaan ja hoitamaan viivyttelemättä. Junni kehottaa tuottajia suhtautumaan sorkkavaivoihin yhtä vakavasti kuin akuuttiin utaretulehdukseen.
"Nopea ja tarmokas puuttuminen tuo tulosta. Kun havaitaan ontuva lehmä, se tutkitaan ja hoidetaan viimeistään seuraavana päivänä. Pitkään jatkuessaan kipu kroonistuu, ja lehmä ontuu jatkossa yhä herkemmin."
Hoitamattomana esimerkiksi sorkan vertymä pahenee ja voi muuttua anturahaavaumaksi. Yhden tapauksen kustannus on jo helposti 600 euroa.
Niin ensikoiden kuin vanhempienkin lehmien sorkat olisi hyvä hoitaa noin kaksi kuukautta ennen poikimista ja seuraavan kerran kaksi kuukautta poikimisen jälkeen.
Vaadi raportti sorkkahoidosta
Reijo Junni näkisi mieluusti Suomessakin maksettavan sorkkien hoidosta hyvinvointikorvausta Ruotsin tapaan.
Siellä korvauksen saaminen edellyttää muun muassa, että sertifioitu sorkkahoitaja hoitaa karjan vähintään kahdesti vuodessa ja hoidot kirjataan sähköiseen järjestelmään.
Suomessa kaikki sorkkahoitajat eivät käytä Faban ylläpitämää Sorkka-Mobiili -tietojärjestelmää. Kaikki eivät jätä hoidosta raporttia edes paperilla. Tiedot sorkkaterveydestä ovat kuitenkin terveydenhuollossa oleellisia.
"Raportti kuuluu ehdottomasti sorkkahoitoon", Junni korostaa.
Valio edellyttää vastuullisuuslisän ehdoissa sorkkien kunnon säännöllistä seuraamista ja sorkkahoitoa tarvittaessa.
"Vastuullisuuslisä on erinomainen, mutta sorkkaterveyden osalta sen ehdot ovat verrattain väljät. Minimivaatimus voisi olla yksi raportoitu sorkkahoitokerta kerran vuodessa", ehdottaa Junni.
Sorkka-asiantuntija on Vuoden eläinlääkäri
Reijo Junni on Kokkolan yhteistoiminta-alueen terveydenhuoltoeläinlääkäri Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollossa.
Junni on kehittänyt toiminnallista sorkkahoitoa. Hän työskenteli tutkijana isojen lypsykarjapihatoiden sorkkaterveysongelmia selvitelleessä tutkimusprojektissa vuosina 2012–2015, joka tuloksena syntyi Tarttuvat sorkkasairaudet 2015 -kuvasto.
Suomen Eläinlääkäriliitto valitsi hänet toukokuussa Vuoden eläinlääkäriksi 2018.
Teksti: Raila Aaltonen
Kuvat: Hanna Perkkiö/Eläinlääkäriliitto