Myöhäisellä vieroituksella on monia myönteisiä vaikutuksia vasikan terveyteen. Vierihoidetuista vasikoista on kasvanut Stubbin tilalla Pedersöressä tuottoisia lehmiä.
Imettäjälehmien neljännesten tasaista tyhjenemistä pitää seurata. Jos vasikat eivät ime utareita riittävän tyhjiksi, käytetään imettäjälehmä robotilla. Kuva: Markku Pulkkinen
Kolme kaunista vasikkaa kyhnyttää imettäjälehmän kyljessä Stubbin tilan laitumella. Vasikat eivät päästä Moa-lehmää karkaamaan viittä metriä kauemmas. Ei kannatakaan, sillä nälkä voi yllättää milloin tahansa.
Daniel ja Lotta Stubbin tilalla innostuttiin vasikoiden vierihoidosta vajaat kolme vuotta sitten eikä paluuta entiseen ole. Uusi robottinavettakin suunniteltiin siten, että toiseen päähän mahtuu neljä isoa, olkikuivitettavaa karsinaa vierihoitoa varten.
"Vierihoito on täydellinen tapa kasvattaa vasikoita. Vasikat saavat maitoa aina halutessaan ja hoitajilta säästyy tuttijuoton vaiva. Vierihoito luo myös kuluttajille hyvää kuvaa maidontuotannosta”, Lotta Stubb tiivistää Moa-imettäjälehmä seuranaan.
”Innostuin vierihoidosta erään ystäväni kokemusten kautta. Hän kertoi hyvistä tuloksista vasikoiden terveyden ja lehmien tuottavuuden osalta. Vasikat näyttivät tilalla hyvinvoivilta ja energisiltä”, Lotta Stubb kertoo.
Hän vieraili saman kollegansa kanssa viime keväänä Skotlannissa, imettäjälehmiä jo kauan käyttäneellä Rainton Farm -tilalla ja osallistui myös eettisen eläintuotannon kongressiin. Siellä into lisääntyi entisestään.
Myöhäinen vieroitus tukee lajinmukaista käyttäytymistä ja parantaa siten kuluttajienkin mielikuvaa maidontuotannosta, kuluttajatyötä mielellään tekevä Stubb uskoo.
”Kun otimme vierihoidon käyttöön, huomasimme heti eron tutilla juotettaviin vasikoihin. Imettäjälehmän kanssa olleiden vasikoiden päiväkasvut olivat kokonaan toista luokkaa. Ne myös oppivat nopeammin syömään kiinteää ravintoa", Stubb kertoo.
Ensimmäiset kuukaudet ovat kaikkein tärkeimmät eläimen koko elinkaaren aikana. Silloin luodaan pohja terveille ja hyvätuottoisille lehmille.
Vasikat ovat aluksi oman emän kanssa poikimakarsinassa kahdesta päivästä kahteen viikkoon, jonka jälkeen ne siirretään imettäjälehmälle saman ikäiseen joukkoon. Joskus oma emäkin voi jäädä imettäjälehmäksi.
Stubbin tilalla on tällä hetkellä 65 lehmää. Imettäjälehmiksi valitaan tuotokseltaan ja maidon laadultaan hyviä lehmiä, jotta maitoa varmasti riittää kaikille vasikoille.
Hyvämaitoinen imettäjälehmä pystyy huolehtimaan 3–4 vasikasta. Vierihoitoryhmä viettää koko kesän laitumella, jossa suojaksi riittää kevyt katos. Kuvan vasikat ovat 1–2 viikon ikäisiä.
”Vasikoille pitää tarjota tilan parasta maitoa. Imettäjälehmällä pitää olla koko ajan maitoa utareissaan. Soluttavia lehmiä emme missään tapauksessa laita imettämään”, Stubb selventää.
”Imettäjälehmän pitää olla luonteeltaan lempeä, jotta se antaa vasikoiden imeä vapaasti. Kaikki imettäjälehmämme ovat tottuneet hoitamaan myös muiden vasikoita. Yksi imettäjälehmä pystyy huolehtimaan 3–4 vasikasta. Vasikoiden pitää luonnollisesti olla suunnilleen saman ikäisiä.”
Tilalla on käytetty imettäjälehminä myös ensikoita ja sekin on toiminut hyvin. Imettäjälehminä käytetään sekä holstein- että ayrshirerotuisia lehmiä. Liharotuiset vasikat kasvatetaan tilalla teurasikään saakka ja lihakarjapihatossa on omat imettäjälehmänsä.
Oman emän ternimaidon laatu varmistetaan luonnollisesti huolella.
”Teemme Brix-testin suoraan utareista. Tänä vuonna olemme joutuneet antamaan ternimaitoa varastosta vain kaksi kertaa, kun poikineilla hiehoilla ei ollut tarpeeksi laadukasta maitoa.”
Vasikat totutetaan vierihoidossa kiinteään ravintoon samaan tahtiin kuin perinteisessä vasikoiden hoidossa. Vasikoille on heti syntymästään saakka tarjolla maidon lisäksi vettä, vasikkarehua, heinää ja apetta.
Vasikat ovat imettäjälehmän kanssa kolme, joskus neljäkin, kuukautta, jonka jälkeen ne siirretään alle puolivuotiaiden hiehojen ryhmään.
Ensimmäiset vierihoidetut vasikat tulivat tilalla lypsyyn viime kesänä. Päivätuotokset ovat olleet keskimäärin 40 kiloa, parhailla lehmillä yli 50 kiloa.
Vasikoiden terveyden ja nopean kasvun lisäksi vierihoitomenetelmän etuna on työn säästö. Kesällä vasikkaryhmät ovat huolettomia hoidettavia, kun ne ovat imettäjälehmän kanssa navetan vieressä sijaitsevalla laitumella. Laitumen laidalla on paksulla olkipedillä varustettu kevyt katos.
Vasikat kasvavat kolmen kuukauden vierihoidossa huomattavasti nopeammin kuin karsinoihin ruokittuina.
”Imettäjälehmien utareita pitää tarkkailla useamman kerran päivässä ja varmistaa, että kaikki neljännekset tyhjenevät tasaisesti. Jos eivät tyhjene tai jos lehmän maitotuotos on erityisen korkea ja vasikoita vähän, käytetään imettäjälehmä tarvittaessa robotilla, jottei synny soluongelmia”, Stubb valottaa.
Ainoaksi huonoksi puoleksi imettäjälehmien käytössä Stubb nimeää vierihoitokarsinoiden puhtaanapidon. Kuivikeoljet on vaihdettava kahden viikon välein. Vierihoitokarsinat vievät myös enemmän tilaa kuin perinteinen vasikkala.
Stubbin tilalla oli aikomus rakentaa hiekkapedit vierihoitokarsinoihin, mutta tekniikkaa ei saatu sovitettua uuteen navettaan. Lähiaikoina kuivikkeena kokeillaan todennäköisesti myös turvetta.
Lotta Stubb haaveilee myös siitä, että vasikat voisivat kulkea vierihoidossa vapaasti emän tai imettäjälehmän mukana lypsylehmäryhmässä. Tähän hoitotapaan hän pääsi tutustumaan Skotlannissa.
Vierihoitoa voi halutessaan toteuttaa myös rajoitettuna, jolloin vasikat ovat yöt oman emän tai imettäjälehmän kanssa ja päivät ikäistensä seurassa harjoittelemassa sosiaalista elämää. Tästäkin menetelmästä on saatu hyviä tuloksia Norjassa.
Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen