Toisen polven luomukarjamies

Sukupolvenvaihdoksessa 2013 Johannes Stenmark sai vastuulleen pienen karjatilan, jonka hänen isänsä Tore oli siirtänyt luomuun jo parikymmentä vuota aikaisemmin. Lypsylehmiä oli 30 ja pihatto rakennettu vuonna 1992.

Uusi aika maidontuotannossa alkoi vuonna 2014. Silloin valmistui robottipihatto 70 lehmälle. Kun ensimmäinen vaihe oli saatu täyteen vauhtiin, alkoi toisen osan rakentaminen. Nyt Stenmarkilla on 120 lehmää, jotka hän hoitaa isänsä ja yhden vakinaisen työntekijän kanssa. Rehunkorjuussa on käytössä myös muuta kiireapua.

Kysyttäessä ammatin parasta puolta Stenmark tuumii hetken.

”Parasta on, että saa työskennellä sekä eläinten että viljelyn parissa. Kaikki, mitä maanviljelijän ammattiin sisältyy, on mielenkiintoista. Haasteitakin toki on, mutta jos jotain ei osaa, pitää vain opetella”, hän naurahtaa. ”Esimerkiksi rehuviljaa ei aina saa korjattua riittävästi.”

Viime vuoden vilja- ja hernesato jäi niukaksi, mutta lähiseudulla on luomuviljelijöitä, joilta sai ostaa täydennystä.

Karjassa valtarotu on holstein. Parikymmentä prosenttia on ayrshirea ja saman verran risteytyksiä. Lisäväriä tuovat neljä brown swiss -rodun edustajaa. Ruskeanharmaat, melko kookkaat sveitsiläisrodun lehmät ovatkin isännän lemmikkejä.

”Ne ovat terveitä ja kilttejä, juuri sellaisia kuin lehmien pitää olla. Tuotos on ayrshiren ja holsteinin keskituotosten välissä.”

Karjansa 11 500 kilon keskituotokseen Stenmark on tyytyväinen. Tuotos syntyy melko pitkälle kotoisin eväin: seosrehussa on säilörehun lisäksi ohraa, vehnää, kauraa ja hernettä omilta pelloilta ja sopimusaloilta. Ostokomponentteja ovat rypsi, rypsiöljy ja kivennäiset sekä robotilla tarjottava täysrehu.

”Robottilypsyyn siirtymisen myötä tuotos on noussut. Ehkä eniten vaikutti se, että ryhdyin korjaamaan nurmilta kolme säilörehusatoa aiemman kahden sijasta. Ja tietysti navettaympäristökin parani.”

Seosrehun jakaa mattoruokkija viidesti päivässä. Kesäaikaan kaikki eläimet ovat ulkona, mutta lehmät saavat silloinkin suurimman osan eväistään navetassa. Nuorkarja laiduntaa koko kesän, neljä kuukautta. Karjan osalta tärkein kehittämistavoite on säilyttää nykyinen tuotos ja parantaa edelleen eläinten terveyttä. Antibioottihoitojen tarve on jo nyt varsin vähäinen.

”Keskimäärin kolme tapausta vuodessa”, Stenmark sanoo.

”Akuutit utare- tai niveltulehdukset hoidetaan tarpeen mukaan, mutta lääkitsemiskynnys on korkea. Esimerkiksi pelkkä soluluvun nousu ei ole syy käyttää antibioottia.”

Vaikka eläintenhoidossa on kokenut työntekijä, sairastapaukset isäntä hoitaa aina itse. Lehmien terveenä pysymiseen hänellä ei ole erityiskikkoja. Hän kertoo pitävänsä robotit hyvässä kunnossa, ettei tule epätäydellisiä lypsyjä ja lehmäliikenne on sujuvaa. Hyvä tuotantohygienia on myös ratkaisevassa asemassa: puhtaat parret, laadukas rehu ja hyvä juomavesi ovat itsestäänselvyyksiä Stenmarkin navetassa.

”Jalostussuunnitelmassa painotan utareterveyttä. Tavoite on myös nostaa keskipoikimakertaa. Tuotoskausia lehmillä on keskimäärin kolme, mutta uskon, että lukema nousee nyt kun eläinmäärä on saatu tavoitteeseensa.”

Stenmarkin tärkein yhteistyökumppani karjan terveyden kysymyksissä on Pedersören kunnaneläinlääkäri Susanne Granbäck. Hän käy tilalla sovitusti kahden kuukauden välein.

”Olen tosi tyytyväinen, kun kunnassa on niin hyvä eläinlääkäri.

Terveydenhuoltokäynneillä käymme yhdessä läpi karjan terveystilanteen ja katsomme navetassa kaikki eläimet. Samalla keskustelemme mahdollisista muutoksista, joilla tilannetta voi vielä parantaa.”

Terveysasioita hän kertoo pohtivansa paljon myös Faban jalostusneuvojan kanssa. Kun lypsylehmien määrä nelinkertaistui, kasvoi tietysti tilantarve myös nuorkarjalle. Stenmark rakentaa parhaillaan hiehopihattoa ja aikoo saada uudistukseen kasvatettavat eläimet uuden katon alle loppukesällä.

”Nyt hiehot ovat vanhassa lypsykarjanavetassa. Uusi navetta parantaa niidenkin oloja. Uskon, että lehmistä tulee kestävämpiä, kun niillä on jo kasvatusaikana sopivat ryhmäkoot ja runsaasti tilaa.”

Investoinnit Stenmarkin tilalla eivät ole rajoittuneet vain eläinsuojien rakentamiseen. Tilalla on panostettu myös uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Kaksi vuotta sitten Stenmark asennutti navetan katolle 62 kilowatin aurinkopaneelit, joiden tuottama sähkö kattaa neljänneksen vuoden sähköntarpeesta. Parhaillaan työn alla on hakelämmöllä lämpiävä viljankuivaamo.

Stenmark asuu yhdessä avopuolisonsa Sandra Dahlstenin kanssa vuonna 2018 valmistuneessa talossa. Stenmarkin vanhemmat asuvat vanhassa päärakennuksessa samassa pihapiirissä.

Uuden kodin ikkunoista avautuvaa viljelymaisema peitti maaliskuun lopussa vielä lumi, mutta pian työhuoneesta voi taas katsella laiduntavaa karjaa.

Teksti: Raila Aaltonen
Kuva: Sandra Dahlsten ja 123rf