Tiineysmääritys & maidontuotannon kannattavuus

Tiineystestin avulla voidaan havaita tyhjät lehmät ajoissa ja vaikuttaa näin poikimaväliin sekä lisätä tuotosta. Tutkimusten mukaan tyhjän lehmän keskimääräinen kustannus on viisi euroa päivässä.

Seinäjoen aluelaboratoriossa tehdään tiineysmäärityksiä tuotosseurantanäytteistä tai muista lehmäkohtaisista näytteistä keskimäärin 300 päivässä. Määrityksiä on tehty Seinäjoella neljän vuoden ajan, ja niiden määrä on lisääntynyt joka vuosi.

Määrityksellä osoitetaan istukan tuottaman glykoproteiinin eli PAG:n (pregnancy accociated glycoprteins) olemassaolo maidossa. Tiineys voidaan testata maidosta koko tiineyden ajan, kunhan siemennyksestä on kulunut 28 ja poikimisesta 60 vuorokautta.

Maitotilayrittäjä, terveydenhoitoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä vastaa, millaista hyötyä tiineystestien tekemisestä saa

Tiineystesti on mullistanut karjan hedelmällisyyden hallintaa. Testi nopeuttaa tyhjäksi jääneiden lehmien uudelleentiinehdyttämistä ja auttaa siten pitämään poikimavälin mahdollisimman lyhyenä. Aikaisella ultraäänitutkimuksella ei ole enää niin kiire, kun ensimmäisen tiedon saa itse otettavalla maitotestillä. Tiineys on kuitenkin tarpeen varmistaa myöhemmin, mieluiten 7–9 viikkoa siemennyksestä.

Onko testien tekemisellä vaikutusta poikimaväliin?

On! Tyhjiksi havaituille tarvitaan tietysti nopeita jatkotoimenpiteitä, eli eläinlääkärin tarkastus ja tarvittaessa hoito. Poikimavälin hallinnassa on myös tärkeää tehdä testit kerran kuussa, että saadaan tuoretta tietoa nopeasti.

Miten näytteenotto sujuu?

Meillä näytteet otetaan pääosin tuotosseurantanäytteistä. Lelyn roboteilla se sujuu jo nykyään useimmiten ilman ongelmia. Osa näytteistä otetaan käsin lehmästä, jos tapaus on kiireellinen ja tiineys epäilyttävä.

Tiineysnäytteenotto ei ole yhtä vaativaa kuin puhtautta vaativa utaretulehdusnäytteen otto. Usein lehmästä saa makuulla yhdestä vetimestä tarpeeksi koeputkeen.

Onko testi luotettava?

Negatiivinen tulos on luotettava, vaikka usein toivoisi sen olevan väärässä tiineyttä toivottaessa.

Niin sanottuja virhepositiivisia tulee kyllä, mutta uskon niiden olevan pääsääntöisesti varhaisluomisia. Tietoisuus niiden yleisyydestä on lisääntynyt testauksen myötä, vaikka teoriassa tiedettiin aiemminkin varhaisluomisia tapahtuvan.

Luotettavuuteen vaikuttaa myös tapa ottaa näytteitä. Inhimillinen tekijä, eli näytteenottaja, voi erehtyä lehmästä tai sotkea putkia tuotosseurantanäytteenotossa.

Näytteenottolaitteen ”carry over” -mahdollisuutta epäiltiin aluksi mahdolliseksi, mutta käytännössä en ole ainakaan Lelyn laitteella saanut epäilykselle vahvistusta.