Serratia marcescens – uutta tietoa
Kehityspäällikkö Valio Laatu-, Lypsy- ja Terveys-palvelut
Valio Oy
Serratia marcescens -bakteeri on epätavallinen utaretulehduksen aiheuttaja. Vuonna 2022 sen esiintyvyys oli noin 0,1 prosenttia Valion PRC -menetelmällä tehdyissä utaretulehdustutkimuksissa. Vaikka mikrobin aiheuttama utaretulehdus on harvinainen, bakteeria esiintyy kaikkialla ympäristössä: kuivikkeissa, lypsyaseman ja robotin lähiympäristössä sekä lannassa.
Oireet ja hoito
Serratia marcescens on ympäristöperäinen bakteeri. Sen aiheuttama utaretulehdus on yleensä lievä, mutta pitkäkestoinen. Lehmät voivat kantaa serratiaa piilevänä kuukausia, jopa vuosia. Utaretulehdusta esiintyy kliinisenä sekä piilevänä ja oireet voivat vaihdella soluluvun noususta äkilliseen kuumeiseen utaretulehdukseen. Taudinkuva riippuu myös osittain siitä, milloin eläin on tartunnan saanut. Tutkimuksissa 32 prosenttia ummessaolokauden ensimmäisen puoliskon tartunnoista on muuttunut kliinisiksi. Umpikauden toisen puoliskon tartunnoista 68 prosenttia ja lypsykaudella saaduista tartunnoista jopa 75 prosenttia on muuttunut kliinisiksi.
Tartunta tapahtuu usein ummessaoloajan alussa tai lopulla, koska silloin eläin on herkimmillään ympäristöperäisille bakteereille, mutta tartunnan voi saada myös lypsykaudella. Useimmiten tulehdus paranee itsestään, mutta kroonistumisen mahdollisuus on olemassa. Kroonistuneet taudinkantajat voivat olla uusien tartuntojen lähde tilalla. Lehmän poisto voi olla varteenotettava keino tartuntapaineen vähentämiseksi.
Useimmiten tulehdus paranee itsestään, mutta kroonistumisen mahdollisuus on olemassa.
Tulehduksen hoitaminen antibiooteilla on hankalaa, sillä S. marcencensilla on todettu olevan resistenssiä suurelle osalle antibiooteista. Lypsykauden aikaisella antibioottihoidolla parantuvien S. marcencens -utaretulehduksien osuus on ollut tutkimuksissa noin 10 prosenttia ja umpeenpanohoidolla noin 7 prosenttia. Eräässä tutkimuksessa 40 prosenttia tapauksista parani itsestään.
Esiintyminen
S. marcescens -tartuntoja esiintyy kaikenikäisillä lehmillä. Yleensä sairastuneet ovat yksittäisiä lehmiä, mutta joskus tulehdus esiintyy taudinpurkauksina usealla lehmällä samanaikaisesti. Koska bakteeri on ympäristöperäinen, se ei tartu suoraan lehmästä toiseen, mutta voi levitä esimerkiksi vedinkastoaineen välityksellä. Tartuntoja esiintyy eniten lämpimänä vuodenaikana. Sairastumisriskiä lisää muun muassa huono hygienia ja vedinvauriot.
Tartuntoja esiintyy eniten lämpimänä vuodenaikana.
Alkuperäistä tartunnanlähdettä on usein vaikea saada selville, mutta tartunnan syinä raportoitu olleen kuivikkeet, vesi tai saastunut vedinkastoaine, jossa bakteeri voi elää ja levitä lehmästä toiseen. Jos tapauksia on useita navetassa, syy bakteerin leviämiseen kannattaa selvittää. Tartunnan saaneet kannattaa ryhmitellä eroon terveistä ja lypsää viimeisenä.
Ennaltaehkäisy
Koska Serratian aiheuttamat utaretulehdukset paranevat huonosti, kannattaa ennaltaehkäisyyn panostaa. Hyvän navettahygienian ylläpito on keskeistä: erityisesti vesi, vesikupit, ruokintapöytä sekä parret ja kuivikkeet, mutta myös mahdollisen jaloittelutarhan puhtaanapito on tärkeää. Lypsyhygienia ja -rutiinit ovat tärkeitä, jotta vetimen pää pysyy hyväkuntoisena, mikä hillitsee taudinaiheuttajien pääsyä vedinkanavaan. Vedinkastoainepullo kannattaa pestä aina täytön yhteydessä huolellisesti.
Piirros: Ossi Hiekkala
