Kristiina Sarjokari
Terveydenhuoltoeläinlääkäri Valio Terveys -palvelut
Valio Oy
Lehmällä tulisi aina olla mahdollisuus juoda ja syödä pötsinsä täyteen, tuotosvaiheesta ja vuorokaudenajasta riippumatta. Navetan rakenteet saattavat heikentää juomista, syöntiä tai märehtimisaikaa, vaikka sopivaa rehua jaettaisiinkin riittävästi.
Jos lehmä juo vähemmän kuin sen tarvitsisi, jää osa kuiva-aineen syöntikyvystä käyttämättä. Jos se syö vähemmän kuin mihin se pystyisi, jää osa maidosta tuottamatta. Jos lehmä märehtii vähemmän kuin haluaisi, jää osa syödystä rehusta hyödyntämättä optimaalisesti.
Ylitäyttö on haitallista ja laitonta. Se aiheuttaa lehmien tuotospotentiaalin törkeää alikäyttöä – rehun hotkimista, pötsin happamuuden vaihteluja, jonotusta, ruuhkaa, liiallista seisomista, nahistelua, toisten pois ajamista, äkkilähtöjä, sorkkavikoja, stressiä, loukkaantumisia ja poistoja. Navetassa tulee olla jokaista lehmää kohden vähintään yksi makuuparsi jo voimassa olevan eläinsuojelulainkin mukaan.
Lehmien tuotoskyvyn ja kestävyyden näkökulmasta ylitäytön välttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Kestävyyden parantamisen kerrannaisvaikutukset tuottavuuteen ovat huikean suuret. Lehmän tuotos paranee luonnollisesti joka lypsykerralla, ja jokainen uudiseläin, jonka voi jättää kasvattamatta, on tilalle puhdasta voittoa.
Rehu karkaa helposti lehmän ulottuvilta. Valikointi ja rehun siirtely on lehmälle tyypillistä käyttäytymistä, varsinkin jos rehun koostumus mahdollistaa lajittelun. Samalla rehu helposti karkaa lehmän ulottumattomiin, ja kauempana olevat rehut ovat lehmän mielestä kiinnostavampia.
Rehuun ulottumiseen voi vaikuttaa usealla tavalla. Syöntitaso vain joitain senttejä sorkkien tasoa ylempänä vähentää rehun heittelyä ja lisää syljen eritystä.
Pöydän kourumainen muotoilu on tulossa taas ”muotiin” navettasuunnittelussa muutamien vuosien tauon jälkeen – sillä rehu pysyy lehmän ulottuvilla. Vaihtoehtoisesti rehun voi työntää takaisin lehmän eteen useita kertoja päivässä, käsin tai koneellisesti.
Ylitäyttö on haitallista ja laitonta.
Pöydän muotoilu on yksi keino pitää rehu lehmän ulottuvilla.
Paikkoihin jaettu ruokintaestemalli antaa lehmälle pelkkää niskapuomia paremman ruokarauhan. Mitä enemmän lehmien päiden välillä on, sitä suurempi vaikutus. Niin kutsutut syöttöparret ovat tutkitusti tehokkaat, mutta niiden kestävyydessä on käytännön haasteita.
Paikkoihin jaetun ruokintaesteen teho perustuu siihen, että tällaisessa lehmä joutuu tekemään enemmän työtä toisen pois ajamiseksi niskaputkeen verrattuna. Lehmä ei ole tyhmä, vaan hiukan laiska ja mukavuudenhaluinen.
Se oppii jaetussa ruokintaesteessä hyvin nopeasti jättämään toisen mieluummin rauhaan ja käyttämään oman aikansa syömiseen, makaamiseen ja märehtimiseen – etenkin jos ruokintapöytätilaa on riittävästi, vähintään 75 senttimetriä lehmää kohden.
Kun ruokintapöytätilaa on vähän, estemallin vaikutukset korostuvat. Esteen mallilla on havaittu kotimaisissa tutkimuksissakin olevan yhteyttä jopa lehmien tilalla kuolemisen/lopetuksen todennäköisyyteen ja ontumisen esiintyvyyteen.
Kapeat kulkukäytävät aiheuttavat pahimmillaan sen, ettei osa lehmistä mene syömään silloin kun ne haluaisivat. Usein tämä näkyy erityisesti ensikkotuotoksissa.
Välillisesti kulkukäytävien ahtaus heijastuu jonottelun ja lisääntyneen kovalla seisomisen kautta erityisesti sorkkaterveyteen ja lehmien kestävyyteen, ja lopulta tuotoskyvyn hukkaamiseen.
Jokainen tunti lisää makuuaikaa kasvattaa tuotosta keskimäärin 1,7 kiloa. Kun lehmän makuuaika lisääntyy viisi prosenttia, lisääntyy märehtimisaika seitsemän prosenttia. Rehun sulaminen tehostuu ja suurempi osa siitä muuttuu maidoksi. Samalla utareen ja sorkkien verenkierto lisääntyvät.
Makuuparsien säätö tai kuivikkeen lisääminen ovat nopeita, edullisia ja kannattavia ”remontteja”.
Jos kulkukäytävillä on riittävästi tilaa, lehmä pääsee syömään ja juomaan aina halutessaan.
Oikeisiin säätöihin löytyy apuväline, parren mitoituslaskuri, uudesta Valmasta.
Pelkkä kuivikkeen määrän lisääminen voi kasvattaa makuuaikaa jopa tunnilla. Tällaisten ”pikkuremonttien” vaikutukset voivat olla yllättävänkin suuria, ja ne parantavat tuotosta ja kestävyyttä.
Lehmällä on erittäin hyvä hajuaisti. Se syö ja juo enemmän raikkaalta tuoksuvaa vettä ja rehua. Toki se nälkänsä pitimiksi syö vähemmänkin kuranttia tavaraa, tai poikkeuksellisessa fysiologisessa tilassa pahanhajuista materiaalia kuten jälkeiset. Mutta enemmän se syö ja juo, jos pöydällä tai vesialtaassa oleva rehu on hyvän tuoksuista.
Ilmanvaihtoremontti, kennoikkunoiden asentaminen tai vaikka pelkästään ikkunoiden poisto kevään, kesän ja syksyn ajaksi saattaa näkyä yllättävällä tavalla tankissa.
Raikas rehu maistuu paremmin. Pieneen navettaan sopiva pieni remontti voi johtaa suhteellisen isoon muutokseen maitotilissä. Pikkukuvassa kätevän isännän nokkela ratkaisu: pienen navetan kennoikkunan nostomekanismi.
Kuva: Kristiina Sarjokari