Pitoisuudet syntyvät kokonaisuudesta

Maidon pitoisuuksia ei välttämättä nosteta ainoastaan ruokintaa muuttamalla, vaan siihen vaikuttaa kokonaisuus. Usein maidon rasvapitoisuus laskee energian saannin lisääntyessä varsinkin, jos energiaa lisätään väkirehulla.

Rotujen välillä on myös eroja pitoisuuksissa ja maitomäärissä. Kun maitoa tulee hyvin, pitoisuudet ovat alhaisemmat. Ikävä kyllä, molempia ei voi saada. On laskettava, kompensoiko pitoisuuksien lisäys sen tulon, mikä mahdollisesti lähtee maitomäärästä pois.

Maitomääriin ja pitoisuuksiin voidaan vaikuttaa ruokinnalla. Suurin merkitys on hyvällä ja oikeaan aikaan korjatulla säilörehulla: siinä on sopiva sulavuus, hyvin kuitua ja kivennäiset oikeassa suhteessa. Se myös säilyy hyvin.

Säilörehun korkea syönti-indeksi (yli 100) antaa perustan runsaalle tuotokselle ja hyville pitoisuuksille. Ilman kunnollista pääraaka-ainetta, eli säilörehua, ei voi odottaa tuloksia. Karkearehun laadun parantaminen vaikuttaa maitoon ja pitoisuuksiin enemmän kuin väkirehumäärän lisääminen.

Väkirehulla tuetaan säilörehua, mutta ei korvata. Liiallinen väkirehumäärän nosto vaikuttaa negatiivisesti maitoon ja pitoisuuksiin ja voi jopa estää maidontuotantoa. Tässä hyvä mittari on maidon valkuaisrasvasuhde, jonka pitäisi olla 1.1–1.4. Alhainen luku kertoo liiallisesta väkirehuruokinnasta suhteessa karkearehuun ja korkea puolestaan ruokinnan energiavajeesta.

Hyvä mittari on myös maidon urea, joka kertoo valkuaisen hyväksikäytöstä. Maidon urean tulisi olla 22–32 mg/100 ml.

Kuidussa pätee sama asia: liian alhainen kuitu tai liian korkea kuitumäärä ruokinnassa voi olla este maidon tuotokselle.

Säilörehussa NDF-arvon tulisi olla 500–600 g/kg ka.

Alle 500 jäävässä NDF-arvossa kokonaisruokinnan kuidun osuus jää yleensä alhaiseksi. Sulavassa säilörehussa kuidun osuus on heikompi, mutta energiamäärä on korkeampi. Tällaisesta säilörehusta saadaan hyvä määrä energiaa, ja kuitu voidaan ottaa jostain muusta rehukomponentista.

Säilörehussa kannattaa huomioida myös sulamattoman kuidun (iNDF) osuus. Kun iNDF on alle 35 g/kg ka, säilörehu on hyvin sulavaa ja menee nopeasti läpi ruuansulatuksesta. Rehuhyötysuhde jää heikoksi.

Korjaavana apuna voi käyttää esimerkiksi olkea. Se hidastaa sulavan rehun läpimenoa, ja rehun hyötysuhde kasvaa. Eräällä tilalla lisättiin ruokintaan hyvin sulavan rehun oheen olkea kilo lehmää kohden ja saatiin rasva nousemaan kaksi kymmenystä ylemmäs. Tilalla ei ollut aiemmin käytetty olkea rehun kanssa.

Korkeassa iNDF:ssä (yli 60 g/kg ka) sulavan kuidun osuus on heikkoa ja säilörehu täyttää pötsiä. Silloin tulee kiinnittää huomio maltilliseen väkirehun ja tärkkelyksen määrään.

Ruokinta tulee optimoida analysoiduin rehuin. On hyvä tutkituttaa säilörehut ja viljat, jotta ruokinnassa saadaan käyttöön analysoidut komponentit. Näin pystytään optimoimaan ruokinta oikein.

Ruokinnassa säilörehun kuiva-aine tulee tietää. Kun säilörehun kuiva-aine muuttuu eikä väkirehun määrään reagoida, ruokinnan väkevyys muuttuu. Tällöin maito ja pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti.

Kokonaisuuteen vaikuttavat monet tekijät: tilan olosuhteet, eläinten stressitekijät, kuten esimerkiksi muuttuvat rutiinit, jatkuvat muutokset eläinaineksessa, työntekijöissä ja käsittelyssä. Jos seosrehutiloilla on useampi rehuntekijä, on tärkeää, että jokaisella on sama resepti ja samat punnitut määrät.

Tämä suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa, sillä sen tulokset näkyvät tulevaisuudessa, uuden karjasukupolven tullessa lypsyyn.

Vaikka tekisi kuinka hienon jalostussuunnitelman, tulos ei se välttämättä toteudu odotetunlaisena. Syntyvät vasikat eivät voi olla pelkästään peräkammarin karsinan eläimiä, vaan ne tarvitsevat oikean ja vahvan ruokinnan elämän alkuun saamiseksi sekä vahvaan ja kestävään tulevaisuuteen maidon tai lihan tuottajana.

Oikeanlaisen ruokinnan pitäisi jatkua koko kasvuiän, ja hiehojenkin ruokintaan on syytä satsata.

Hyödynnä Neuvo2020-rahaa

Riittävätkö rehut ensi talveksi? Mistä lisää syötävää eläinten eteen vai pitääkö vähentää karjaa? Miten selviämme taloudellisesti? Mitä vaihtoehtoja on? Onko peltojemme rehuntuotantokunto kunnossa? Mitä pitää ottaa huomioon, jos siirrymme luomuun?

Näitä asioita ja paljon muutakin voit nyt edullisesti pohtia asiantuntijoiden kanssa. Neuvo2020-raha mahdollistaa laajasti suunnitelmia, selvityksiä ja seurantaa ilmaiseksi: maksat vain arvonlisäveron verran. Käytettävissäsi on 7 000 euroa tilasi kehittämiseen vuoden 2020 loppuun mennessä.

Lue lisää aiheesta: www.proagria.fi/neuvo2020

Teksti: Marko Kiiveri, Ruokinnan asiantuntija, ProAgria Etelä-Suomi

Pääkuva: Pia Kekkonen