Parantaako laiduntaminen lehmien hyvinvointia?
Laidunnus lisää pääsääntöisesti lehmien terveyttä ja hyvinvointia: se vähentää stressiä ja konfliktitilanteita, kun eläimet voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Laiduntava lehmä kävelee päivässä 2–8 kilometriä, pihatossa asuva noin 400–800 metriä.
Liikunta edistää nautojen hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, mikä parantaa yleiskuntoa ja immuunipuolustusta. Myös lihaskunto ja nivelten liikkuvuus säilyy. Liikunta vähentää poikimisongelmia, jälkeisten jäämistä sekä poikimahalvauksia ja asetonitautia, joihin vaikuttaa vahvasti myös ruokinta.
Vedinpolkemia esiintyy enemmän navetassa kuin laitumella. Tutkimusten mukaan vähintään kahden kuukauden laidunnus vähentää sorkkasairauksia ja parantaa kintereiden ihovaurioita. Laiduntamisella on positiivinen vaikutus hedelmällisyyteen. Laiduntamista kannattaa suosia – vaikka se lisää aidanteko yms. töitä, vähentää se merkittävästi esimerkiksi siivoustöitä navetassa. Laiduntavat eläimet lisäävät myös positiivista mielikuvaa maidontuotannosta kuluttajien keskuudessa. Isoilla tiloilla kannattaa harkita ainakin osa-aikaista laidunnusta.
Ohjeita laidunkauden ongelmiin
Hellepäivät (yli 24 C°) rasittavat nautoja. Jos navetta on viileä, voi lehmät hellepäivinä pitää navetassa ja vain yöllä ulkona. Korkeatuottoisilla lypsylehmillä on vaikeinta oman korkean lämmöntuotantonsa takia.
Lämpö lisää utaretulehdusbakteereita ja erityisesti ympäristöperäiset (S.uberis ja Klebsiella) lisääntyvät. Laiduntaminen saattaa myös vähentää utaretulehduksia, jos navetan olosuhteet altistavat tulehduksille.
Ostertagia-sukkulamadot voivat aiheuttaa ripulia ensimmäistä kesää laiduntaville. Riski kasvaa, jos eläimiä laidunnetaan lohkoilla, joilla on ollut aiemmin nautoja. Ajan kanssa kaikki eläimet saavat immuniteetin ja oireet häviävät. Ongelmaa voidaan ennaltaehkäistä laittamalla ensimmäistä kesää laiduntavat lohkoille, joilla ei ole edellisenä kesänä ollut nautoja. Laidunkierto siten, että hevoset tai lampaat tms. syövät alkukesällä laidunta ja myös Ostertagian toukkia, on suositeltavaa. Eprinex-lääkityksellä saadaan matoaltistus kuriin.
Sinilevien tuottamat myrkyt voivat tappaa eläimiä, joten saastuneet rannat on aidattava pois laitumilta. Eläimiä ei tule pitää glyfosaatilla tai muilla torjunta-aineilla käsiteltyjen peltojen naapurilohkoilla varoajan aikana. Lehmät syövät herkästi vanhoista aidoista jääneitä rauta- tai piikkilangan pätkiä, mistä voi koitua vakavia vaikeuksia tai jopa kuolema – kaikki romut tulee kerätä laitumilta pois.
