Paljonko rehun D-arvo voi pudota säilönnän aikana?
Pystykasvuston ominaisuudet asettavat ylärajan nurmirehun laadulle. D-arvon muutokset raaka-aineen ja valmiin säilörehun välillä herättävät keskustelua. Paljonko syytä löytyy säilönnästä? Tyypillinen D-arvon lasku raaka-aineesta valmiiseen rehuun on suomalaisessa aineistossa ollut 21–24 g/kg kuiva-ainetta (ka) ja enimmillään noin 50 g/kg ka. Jos raaka-aineen D-arvo on 700 ja valmiin rehun 680 g/kg ka, on tappiota tullut saman verran kuin tutkimusaineistossa keskimäärin. Jos säilöntä epäonnistuu, voi D-arvo pudota tasolle 650 g/kg ka.
Äärimmillään säilönnän epäonnistuminen voi johtaa vielä suurempaan sulavien ravintoaineiden tappioon. Vakava virhekäyminen tai huomattava rehun lämpeneminen johtavat sokereiden ja maitohapon häviämiseen rehusta. Muutos vastaa eroa lehtevän nurmen ja korsiintuneen vanhan heinän välillä. Yleensä näissä tapauksissa jo aistinvaraisestikin voidaan päätellä säilönnän epäonnistuneen.
D-arvoa ei käytetä säilönnän onnistumisen mittarina, koska se riippuu ennen kaikkea kasvien kehitysvaiheesta korjuuhetkellä. Myös esikuivauksen aikana voi tapahtua merkittäviä sulavuutta huonontavia hengitys- ja varisemistappioita, sateen sattuessa huuhtoutumistakin. Lisäksi D-arvo voi olla korkea ja rehu silti virhekäynyttä. Tällöin osa rehun tuotantopotentiaalista menetetään huonon maittavuuden vuoksi.
Kun näytteen D-arvo on odotuksia heikompaa, syy voi joskus olla epäedustavassa näytteenotossa. Erityisen hankalaa edustavan näytteen ottaminen on kokoviljasäilörehusta. Sulavuus laskee myös, jos tapahtuu puristenestetappioita tai rehun lämpenemistä. Olennaista on tunnistaa, missä kohdassa säilöntäprosessia on parannettavaa.
Arja Seppälä
AIV-tuotekehityspäällikkö
Eastman Chemical Company
Marketta Rinne
Tutkimusprofessori
LUKE
