Nurmen edut tuotava ilmastokeskusteluun
Ilmastotiimin johtaja
Valio Oy
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi muutama viikko sitten raportin, minkä jälkeen märehtijäpohjaiseen ruuantuotantoon on kohdistunut ennen näkemättömän suuri paine. Maito ja naudanliha nähdään yksiselitteisesti ilmastopahiksina, eikä suomalaisen nurmeen pohjautuvan tuotantojärjestelmän kestävyyttä osata tai haluta ymmärtää.
Ilmastoasiantuntijoiden laskentamallit ovat osittain puutteelliset ja niitä käytetään väärin.
Tuotteiden ilmastotehokkuutta mitataan yleensä hiilijalanjälkilaskennan avulla. Siinä tuotteen elinkaaren aikana vapautuneiden ilmastokaasujen (hiilidioksidi, metaani ja typpioksiduuli) yhdessä aiheuttama ilmastonmuutospotentiaali ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina tuotekiloa kohden. Kun eri elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä vertaillaan, se tehdään yleensä kilopohjaisesti huomioimatta tuotteen laatua, esimerkiksi sen ravintoarvoa. Näin ollen voidaan vertailla vaikka juuston ja porkkanan elinkaarivaikutuksia kilopohjaisesti, mikä antaa vääristyneen kuvan kokonaisvaikutuksista.
Ruotsalainen tutkijaryhmä on julkaissut ilmaston pelastamisen teesit tiedelehti Naturessa. Teesien mukaan lypsylehmien määrä Ruotsissa pitäisi pudottaa alle kolmannekseen ja naudanlihan syöntiä vähentää alle 10 prosenttiin nykyisestä. Ryhmän suosituksiin kuuluu ilmaston kannalta haitallisina pitämiensä elintarvikkeiden raju verottaminen, eikä tämän tyyliset avaukset ole ihan vieraita Suomessakaan.
Mitkään laskentamallit eivät vielä nykyisin huomioi nurmeen pohjaavan tuotannon valtavaa hiilensitomispotentiaalia: nurmi voi sitoa hiiltä maahan paljon enemmän kuin aiemmin on luultu. Monilajinen ja juuristoltaan vahva kasvusto pumppaa fotosynteesin avulla hiiltä juuristoon, jossa maamikrobit muuntavat sen kestäviksi hiiliyhdisteiksi.
Oleellista on, että nurmipelto voi olla merkittävä hiilinielu.
Maitoketjussa syntyy myös sivutuotteita, kuten lantaa, jonka sisältämällä energialla voidaan korvata fossiilista energiaa. Tästä syntyy siis ilmastosäästöä, joka pitäisi hyvittää laskennassa. Tällainen kompensaatio on perusteltu, koska ilman lehmiä lantaa ei olisi. Elinkaarimallit eivät myöskään tunne tällaista kompensaatiota.
Kun maitoketjussa huomioidaan nurmen hiilensidonta ja sivuvirtojen energiakompensaatio, päästään jo hyvin lähelle hiilineutraalia tuotantoa. Kun tähän vielä lisätään tuotteen ravitsemuksellinen laatu, kääntyy näennäisesti ilmastotehoton maidontuotanto hyvin kestäväksi ja ilmastotehokkaaksi tavaksi tuottaa korkeatasoisia elintarvikkeita.
Maitoelinkeinolla on nyt edessään vaativa, mutta väistämätön urakka. Samalla kun kehitämme entistä kestävämpää ja ilmastotehokkaampaa tuotantoa, meillä on kiire vakuuttaa päättäjät, asiakkaamme ja kuluttajat nurmeen pohjaavan tuotannon eduista.
Tiukkaan piintyneet asenteet ja huoli märehtijöihin perustuvan tuotannon ilmastohaitoista on käännettävä mahdollisuuksiksi ratkaista ilmasto-ongelmia.
