Juha Nousiainen
Ilmastotiimin johtaja
Valio Oy
Maidontuotannon suurimmaksi ilmasto-ongelmaksi mainitaan usein kasvihuonekaasu metaani. Metaaniyhtälö ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin moni ajattelee. Ratkaisua haasteeseen kannattaa etsiä sen syntysijoilta: lehmän pötsistä.
Märehtijän pötsin mikrobit pystyvät pilkkomaan nurmirehun lehmälle käyttökelpoiseen muotoon. Tästä hintana ovat lehmien aiheuttamat metaanipäästöt.
Pötsin rehunsulatusprosessi tuottaa vetyä, joka on pötsimikrobeille suurina pitoisuuksina myrkyllistä. Evoluution myötä vedyn poistamiseen on syntynyt kätevä mekanismi: röyhtäily. Pötsin mikrobit muuntavat vedyn metaaniksi, joka poistuu lehmän uloshengityksen mukana.
Ilmastoon vapautuvan metaanin lämmittävä vaikutus 100 vuoden aikana on nykystandardien mukaan laskettuna lähes 30 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Tätä laskelmaa käytetään useimmissa maitotuotteiden hiilijalanjälkilaskureissa.
Tutkijat ovat kuitenkin arvostelleet metaanin ilmastovaikutuksen laskentaa. Laskelmat eivät ota huomioon sitä, että ilmakehässä metaani hajoaa 10–12 vuodessa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Jos lehmien määrä säilyy vakiona, ilmakehän metaanimäärä asettuu ajan myötä tasapainoon, jossa lehmät tuottavat sen verran metaania kuin sitä ilmakehässä itsestään hajoaa.
Laskelmat eivät myöskään huomioi kiertävän hiilen roolia yhtälössä. Rehukasvit sitovat itseensä ilman hiilidioksidia. Kun lehmä syö rehun, syntyy metaania, joka kuitenkin hajoaa takaisin hiilidioksidiksi ja on jälleen rehukasvien käytettävissä yhteyttämiseen. Hiilimäärä ei siis lisäänny ilmakehässä, toisin kuin fossiilisia raaka-aineita poltettaessa. Kun vaikkapa lämpölaitoksessa korvataan fossiilinen öljy metsähakkeella, lasketaan laitoksen tuottama lämpö päästöttömäksi. Syy on se, että metsä on uusiutuvaa ja hiili kiertää. Onkin helppo kysyä, miksi lehmän tuottamaa metaania käsitellään laskennassa toisin?
Vaikka metaanille on monia hyviä käyttökohteita, kaasujen määrää on kuitenkin syytä vähentää niiden alkusijoilla eli pötsissä. Joitakin lupaavia tekniikoita on jo löydetty. Näistä kenties tunnetuin on levälaji nimeltä Asparogopsis, jota Valiokin on tutkinut. Sen tuottama bronoformi-niminen yhdiste estää vedyn muuntumista metaaniksi pötsissä. Haasteena ovat kuitenkin levän teollisen käsittelyn korkeat kustannukset sekä se, että bromoformin turvallisuudesta maidon koostumuksen ja terveyden kannalta ei olla vielä varmoja.
Biotekniikkayhtiö DSM on kehittänyt levälle vastineeksi varsin kustannustehokkaan lisäaineen nimeltä 3-NOP. Yhdiste toimii täsmälleen kuten levän bronoformi. EU myöntää 3-NOP:elle myyntiluvan todennäköisesti vuoden 2021 aikana.
Lisäksi vastauksia lehmien metaanipäästöjen vähentämiseen löydetään eläinten rehuhyötysuhteen parantamisesta, jolloin maitolitraa kohden syntyvä metaanimäärä pienenee sekä elinikäistuotoksen parantamisesta, jolloin eläin tuottaa maitoa enemmän suhteessa metaanipäästöihin. Kun lasketaan yhteen paras tunnettu lisäaineteknologia, lehmien elinikäistuotoksen parantaminen ja uudet eläinjalostuksen tuomat mahdollisuudet, voidaan metaanimäärä tuotettua maitokiloa kohden puolittaa seuraavan 15 vuoden aikana.
Se on maali, jota meidän on tavoiteltava sekä tuotannon talouden että ilmaston vuoksi.