Hyvinvointia & laatua

"Mikäli viisikymppisenä ei voi tehdä mitä huvittaa, niin koskas sitten", ihmettelee Matti Lehtinen.

”Meistä löytyy ripaus idealistia. On tärkeää säilyttää alkuperäisrodut eli suomenkarja, joten siksi tilalle hankittiin vuonna 2007 Mustialan Veeruska. Se oli itäsuomenkarjaa. Länskärit tulivat seuraavana vuonna”, Riitta Lehtinen kertoo. ”Nyt karjasta yli puolet on suomenkarjaa ja loput ayrshirejä.”

Miekon-Liskin tilan 32-päinen karja laiduntaa kesäisin. Talvi-ulkoilutarhassa eläimet käyvät kaksi–neljä tuntia kerralla useasti viikossa. ”Sorkkien hyvinvoinnille talviulkoilu on ehdoton”, Matti Lehtinen toteaa. ”Sorkat putsaantuvat lumessa ja liikunta parantaa eläinten terveyttä sekä hyvinvointia.”

Lehmät ovat tyytyväisiä jaloitellessaan lumessa: ne kirmailevat ja syövät ajankulukseen karkearehua tarhassa. Lapinlehmä Juolukka lähes tuppautuu isäntäväen syliin. Tarhakäytös konkretisoi alkuperäisrotujen rohkean ja kontaktia ottavan luonteen.

Kesällä eläimet puolilaiduntavat navetan viereisellä kolmen hehtaarin lohkolla. Säilörehu tarjotaan sisälle, samoin täysrehuruokinta-automaatista.

Lehtisten lämmintä makuuparsipihattoa on laajennettu useasti. Viimeisimmässä peruskorjauksessa vuonna 2015 tehtiin 10 lisä-makuupaikkaa lypsäville.

Osa pihaton ikkunoista on avattavia, joten ilma on mukavan raikasta. Koko rakennuksen parrenerottajat ja ritiläpalkit on uusittu. Uusia parsipatjoja on käytetty viisi vuotta ja käytössä on kaksi poikimakarsinaa.

Tilan nuorkarjalle rakennettiin kylmäpihatto vuonna 2008. Nuorkarja mukaan lukien koko karjan pääluku on 67.

Eläinterveysasioissa Lehtiset ovat edelläkävijöitä. Naseva on ollut käytössä julkaisuvuodesta 2005 lähtien. Lääkkeiden luovutussopimusta ei ole, koska eläinlääkäri vierailee aina eläimen sairastuessa ja karja on pieni. ”Hoidamme mielellämme terveitä eläimiä ja eläinlääkäri hoitaa eläinten sairaudet”, Matti Lehtinen sanoo. ”Jatkolääkitsemme itse, kun sairaus on todettu.”

Jotkin asiat voivat muuttua, kun suomenkarjan osuus karjassa kasvaa. Lehtisten mukaan alkuperäisrotuiset eläimet voivat reagoida hyvin käytettyihin lääkityksiin.

Nasevassa eläinlääkärin käynti- ja lääkitystiedot pysyvät järjestyksessä ja tallessa, mikä on Nasevan parhaita etuja. Sen avulla tila pystyy osoittamaan myös Mycoplasma bovis -vapauden, mikä vaatii vuodessa vähintään kaksi terveydenhuoltokäyntiä.

”Myymme jonkin verran suomenkarjan eläimiä sekä lypsylehmiksi että kotitarvekasvattajille lihantuotantoon. Karjan terveys-todistukset saamme suoraan Nasevasta.”, Riitta Lehtinen kiittää.

Tila tekee yhteistyötä eläinterveydenhuollossa Tammelan kunnaneläinlääkärin Anna Rupposen kanssa.

Nupoutuksessa tilalla on käytetty kivunlievitystä jo 1990-luvulta saakka. ”Onneksi nykyään kipu- ja rauhoituslääkkeiden sekä puudutuksen käyttö on jo arkipäivää”, Matti Lehtinen toteaa. Nasevan lisäksi Lehtiset käyttävät aktiivisesti Valmaa, Mtechin Minun Maatilani -palvelua sekä ProAgrian ja Faban verkkopalveluja.

Ansiokas maidon laatutyö toi tilalle Walter Ehrströmin säätiön laatumitalin. Se myönnettiin yhtäjaksoisesta E-luokkaisen maidon tuottamisesta neljännesvuosisadan ajan.

”Puhdasta ja kuumaa vettä sekä toimiva lypsy- ja maidon jäähdytyslaitteisto – hyvin toimivan navettaväen lisäksi. Niiden avulla olemme maidon laadun pitäneet”, Lehtiset luettelevat.

Asiat navetassa pyritään tekemään aina samalla tavalla ja lypsy-ajassa on korkeintaan tunnin jousto. Alkusuihkeiden tai solutestin perusteella poikkeavaa maitoa ei lypsetä tankkiin, vaan se erotellaan erillislypsimellä tai kannukoneella. Tilalla on nelipaikkainen lypsyasema.

”Jokaisen eläimen yleisolemus on arvioitava lypsyllä. Viime loka–huhtikuun välillä ei ole ollut yhtään utaretulehdusta, mutta loppukesästä varsinkin KNS ja Streptococcus uberis voivat olla ongelmana.”

Lehtisten karjassa on yksi 100-tonnari ja lukuisia 50-tonnareita.

Koska karjasta yli puolet on alkuperäisrotuja, keskituotos on heikosti vertailukelpoinen luku. Tilan parhaan ay-eläimen vuosituotos on 11 500 kiloa ja ay-karjan keskituotos noin 9 000 kiloa.

”Paras länskäri on lypsänyt yli 9 000 kiloa, kun taas kyytöt voivat lypsää vuodessa 2 500 kiloa”, Riitta selvittää. ”Suomenkarjan kolmen rodun keskituotos on 5 600 kiloa.”

Alkuperäisrotujen tuki riittää Lehtisten mukaan tuotannon kompensaatioksi länsisuomenkarjalla, mutta kyytöillä ei.

Luottamustoimet kuuluvat Lehtisten elämään. Isäntä oli Osuuskunta Tuottajain Maidon aktiivitoimija, ensin edustajistossa 1990-luvun alussa ja sitten Tuottajain Maidon ja Valion hallintoneuvostoissa 2000-luvun taitteessa.

Riitta on toiminut ProAgrian Maitotilavaliokunnan puheen-johtajana ja Laskentakeskuksen hallituksen jäsenenä.

Lehtiset kehuvat luottamustoiminnasta jääneitä kontakteja ja samanhenkisiä ystäviä. Positiivista on ollut pysyä alan tapahtumista kärryillä ja päästä myös vaikuttamaan päätöksiin.

Pariskunta on mukana ProAgrian Lounais-Hämeen maitotilayrittäjien pienryhmässä, jossa on mukana viisi tilaa. ”Olemme käyneet läpi vuoden 2018 alussa voimaan tulevan Valiomaidon laatu- ja tuotanto-tapauudistuksen”, Lehtiset kertovat.

Riitta Lehtinen työskentelee päätoimisesti tilan ulkopuolella. Hän on tehnyt 1990-luvulta sivutoimisen opettajan töitä Mustialassa Hämeen ammattikorkeakoulussa, mutta vetää nyt kokopäiväisesti kahta hanketta. Molemmat ovat valmistuneet agronomeiksi Helsingin yliopistosta kotieläintiede pääaineenaan.

Lehtisten lapsista varsinkin Anna on viime vuosina osallistunut aktiivisesti tilan hoitoon. Myös lomittajat, harjoittelijat ja kesä-apulaiset ovat tehneet työnsä huolellisesti. ”Tämän kokoisella tilalla ei voi käyttää kokopäivästä palkkatyövoimaa, mutta apu on kuitenkin tarpeen, koska Riitta käy tilan ulkopuolella töissä. Tällekin kesälle on jo osa-aikainen kesätyöntekijä tiedossa”, Matti Lehtinen toteaa tyytyväisenä.

Kuvat Kaisu Jouppi