Hyvä Lykky lehmien äkkikuolleisuuden selvittämisessä

Poikineista lehmistä noin neljäsosa poistetaan kuluvalla lypsykaudella, ja näistä noin neljäsosa kuolee tilalla joko itsestään tai ne lopetetaan. Tilan talouden näkökulmasta tämä on sääli, sillä kuolleet ovat yleensä karjan parhaimmistoa – niitä, jotka olisi haluttu vielä pitää.

Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että useimmin itsestään kuolleet ja lopetetut lehmät siirtyvät vihreämmille laitumille hyvin pian poikimisen jälkeen. Niiden kerryttämät maitotuotot jäävät ikä- ja laumatovereiden panosta vähäisemmiksi, etenkin tarkasteltaessa tuloja ja menoja eläimen elinpäivää kohden.

Pakolliset poistot hankaloittavat karjan uudistusta. Kun joudutaan varautumaan sairauksiin ja tapaturmiin, täytyy kasvattaa enemmän hiehoja kuin mikä olisi taloudellisesti järkevää. Eläimen ennenaikaisen menettämisen lisäksi joudutaan usein maksamaan sairaudenhoitokuluja, käyttämään omaa työaikaa ja hävittämään raato.

Tilastojen perusteella lehmäkuolleisuus vaikuttaisi olevan kasvussa. Äkisti kuolleiden lehmien kuolemaan johtaneista syistä on kuitenkin ollut vain vähän tietoa – kuolinsyy on jäänyt arvoitukseksi jopa 30 prosentissa tapauksista.

Tästä sai alkunsa ”Lypsylehmien kuolemaan johtavat syyt ja riskitekijät” eli Lykky-hanke, kolmivuotinen Makera-rahoitteinen Helsingin yliopiston, Valio Oy:n ja Honkajoki Oy:n yhteistyöhanke, joka alkoi keväällä 2020 ja jatkuu vielä vuoden ajan.

Hankkeen ensimmäisessä osiossa avattiin 320 lypsylehmää Honkajoki Oy:n tiloissa syyskuusta 2020 elokuuhun 2021. Lehmät tulivat eri puolilta Suomea. Avattujen joukossa oli myös hankkeen kanssa saman niminen lehmä, Lykky, joka sattui parahiksi olemaan sadas avattu lehmä.

Tavallisimpia löydöksiä olivat utaretulehdukset. Erityisesti umpi- ja alkulypsykauden utaretulehdukset voivat olla hankalia havaita, jolloin taudinaiheuttajat ehtivät tehdä kauan tuhojaan. Makaavan lehmän kohdalla kannattaa aina pitää mielessä utaretulehdus ja pyrkiä kaikkien neljännesten huolelliseen tutkimiseen.

Ruoansulatuskanavan sairauksia todettiin runsaasti. Niistä tavallisimpia olivat juoksutusmahahaavat ja pötsin happamoituminen. Juoksutusmahahaavan taustalla on usein vaikea poikiminen, pitkittynyt leikkauksesta toipuminen tai vakavat tulehdukset muualla elimistössä. Pötsin happamoituminen taas on yleensä seurausta voimakkaasta hiilihydraattiruokinnasta. Happamoituminen vaurioittaa mikrobistoa ja limakalvoa, johtaa seinämän tulehtumiseen ja pötsin toiminnan häiriintymiseen. Nopea happamoituminen voi johtaa äkkikuolemaan. Toisinaan lehmän oireiden aiheuttajaksi epäillään terävää esinettä, kuten naulaa tai tölkin paloja. Vierasesineet eivät kuitenkaan olleet tavallisia löydöksiä. Vain yhdellä lehmällä todettiin rautalangan pistäneen verkkomahan seinämän läpi aiheuttaen lievän, paikallisen vatsakalvontulehduksen. Muut löytämämme vierasesineet – nauloja, ruuveja, niittejä, metallilevyjä, paalimuovia – eivät olleet ehtineet aiheuttaa lehmille ongelmia.

Tapaturmat olivat tavallisia, ja niitä esiintyi enemmän pihatoissa ja nuorilla lehmillä. Tavallinen onnettomuus oli lonkkanivelen sijoiltaanmeno liukastumisen tai hyppimisen seurauksena. Keuhkotulehduksista tavallisimpia olivat niin sanotut aspiraatiopneumoniat, jossa keuhkoihin joutuu sinne kuulumatonta ainesta. Tämä käy helposti lehmän juottamisen tai letkuttamisen yhteydessä, joten suun kautta annettavien lääkitysten kanssa on muistettava varovaisuus! Aspiraatio voi joskus olla seurausta sairauden kuten poikimahalvauksen aiheuttamasta nielun toiminnan häiriintymisestä.

Lykky-lehmällä oli ollut halvausoireita, ja sen ruumiinavauksessa löytyi muutoksia sydänlihaksessa. Avaustutkimuksen avulla lehmän sairauden kulusta voidaan saada merkittävää lisätietoa. Kun tilalla halutaan vähentää sairauksien aiheuttamia poistoja, on niiden syyt hyvä tuntea ja avaustutkimukset ovat tähän ainoa keino.

Suurkiitos kaikille tutkimukseen osallistuneille! Hanke jatkuu, ja käymme avaustutkimuksista saamamme aineiston tarkasti läpi. Jatkoa on luvassa.

Teksti:

Kristiina Sarjokari,
terveydenhuoltoeläinlääkäri,
Valio Terveys -palvelut

Karoliina Hagner,
Eläinlääkäri, tohtorikoulutettava,
Helsingin yliopisto