Huoltovarmuutta rakennetaan yhteistyöllä
Kehityspäällikkö Valio Laatu-, Lypsy- ja Terveys-palvelut
Valio Oy
Huoltovarmuus on yksilö-, yritys- ja valtiotason varautumisen kautta hankittua kykyä ylläpitää yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja kaikissa olosuhteissa. Huoltovarmuus rakentuu kyvystä ennakoida ja ennaltaehkäistä häiriö- ja kriisitilanteita sekä kyvystä toimia, sopeutua ja elpyä tehokkaasti näiden sattuessa.
Huoltovarmuuskeskuksen vanhemman asiantuntijan Juha Mantilan mukaan kriisinsietokyky edellyttää sekä materiaalista varautumista eli varastoja että toimenpiteitä kriittisten toimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi.
”Varastot ovat puskuri, joilla voidaan ostaa aikaa ja reagointikykyä häiriötilanteessa. Esimerkiksi valkuais- rehun markkinahäiriöissä varastot antavat alkutuotannolle aikaa hankkia korvaavia hankintakanavia tai sopeuttaa ruokintaa.”
Huoltovarmuuskeskus ylläpitää valtion varmuusvarastoja osana materiaalista huoltovarmuutta. Esimerkiksi alkutuotannon kriittisistä tuotantopanoksista, kuten kylvösiemenistä ja rehuvalkuaisesta, pidetään varmuusvarastoja.
”Käytännössä tämä tarkoittaa kriittisten tuotantopanosten varmuusvarastointia kaupallisten varastojen tueksi”, Mantila tarkentaa.
Edellytykset kriittisten toimintojen jatkuvuudelle kaikissa tilanteissa rakennetaan yksityisen ja julkisen sektorin välisellä yhteistyöllä.
”Huoltovarmuustoiminta Suomessa perustuu elinkeinon ja julkisen sektorin yhteistoimintaan, ja pidämme sitä koko toiminnan kulmakivenä”, Mantila kertoo.
Huoltovarmuuskeskus tukee elinkeinonharjoittajien ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä tuottamalla tietoa päättäjille sekä tukemalla elinkeinonharjoittajien varautumista.
”Materiaalisen huoltovarmuuden turvaamisen lisäksi huoltovarmuuskeskuksen kaksi ydintehtävää ovat elinkeinoa koskevan huoltovarmuuden tilannekuvan tuottaminen sekä analyysitoiminta poliittisen päätöksenteon ja viranomaistoimien tueksi. Samalla pyrimme myös jalkauttamaan tilannekuvaa, viestintää ja huoltovarmuuden kannalta hyvien käytäntöjen hyödyntämistä”, Mantila kiteyttää.
Tilannekuva muodostetaan Huoltovarmuusorganisaatioksi kutsutun yhteistyöverkoston avulla. Huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvat Huoltovarmuuskeskus ja sen hallitus, huoltovarmuusneuvosto sekä eri toimialojen sektorit ja poolit. Alkutuotannon varautumisesta vastaa alkutuotantopooli, jossa ovat edustettuina elinkeinonharjoittajat, tuottajajärjestöt, ministeriöt, keskeiset viranomaiset, tutkimus ja neuvonta.
”Toimialan tilannekuvaa ja näkemystä ei voi luotettavasti muodostaa ilman parhaiden asiantuntijoiden laajaa yhteistyötä yli organisaatiorajojen”, Mantila sanoo. Huoltovarmuuskeskuksen hallinnoiman huoltovarmuusrahaston avulla voidaan tukea erilaista toimintaa kuten koulutusta ja harjoituksia, joiden avulla parannetaan eri toimijoiden jatkuvuudenhallintaa ja häiriönsietokykyä.
”Huoltovarmuuskeskus esimerkiksi budjetoi vuosittain varoja yhteistyössä alkutuotantopoolin kanssa toteutettavaan viljelijöiden varautumiskoulutukseen”, Mantila kertoo. ”Tämän ohella Huoltovarmuuskeskus on esimerkiksi kehittänyt kasvinjalostustoimintaa ja lajikkeiden ylläpitoa sekä turvannut kylvösiemenhuoltoa.”
Kriisitilanteissa Huoltovarmuuskeskukselle voidaan antaa erityistehtäviä. Pandemian aikana alkutuotannon varautumisessa korostui kriittisten merikuljetusten turvaaminen. Kun matkustuslauttaliikenne rajoitusten vuoksi pysähtyi, lauttaliikenteeseen perustuva rahtilogistiikka keskeytyi. Huoltovarmuuskeskus mahdollisti rahtikuljetukset, joiden avulla kriittiset merikuljetukset saatiin turvattua. Mantila pitää Suomen elintarvikehuollon huoltovarmuuden tasoa hyvänä.
”Kuluneet kolme vuotta ovat olleet haastavia ja kovia aikoja elintarvikehuollon toimijoille. Elintarvikehuollon ja huoltovarmuuden kannalta tilanne on kuitenkin hyvä, ja kuluttajille on kyetty tarjoamaan käytännössä häiriöttä elintarvikkeita. Kiitos siitä kuuluu kaikille elintarvikehuollossa ja sen puolesta toimiville tahoille”.
Jatkossa on tarkoitus kehittää ja tukea etenkin alkutuotannon toimijoiden jatkuvuudenhallintaa varautumisessa.
”Kannattavuuskehitys ja siihen liittyvät kohonneet kustannukset ovat elinkeinon kannalta haastavin tilanne, ja sen parantamiseksi tulee tehdä paljon töitä.”
Viisi vinkkiä kriisivarautumiseen
- Tee yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Voiko lähiseudun viljelijöiltä lainata koneita tai tarvikkeita häiriötilanteissa? Keskustele paikallisen pelastuslaitoksen ja vedenjakelulaitoksen kanssa vedenjakeluhäiriöihin varautumisesta. Ilmoita maitotila kriittiseksi sähkönkäyttäjäksi paikalliseen jakeluverkkoyhtiöön. Pohdi ennakkoon, mistä saat tukea ja neuvontaa häiriötilanteessa (osuuskunta, eläinlääkäri, asiantuntijapalvelut ja niin edelleen).
- Näytä hyvää esimerkkiä. Kiinnitä huomiota omaan toimintaasi ja näytä hyvää esimerkkiä turvallisuusohjeiden noudattamisesta ja asianmukaisten suojavarusteiden käytöstä.
- Anna selkeät ohjeet. Varmista selkeitä suullisia ja kirjallisia ohjeita hyödyntäen, että tilan henkilökunta ja vierailijat tiedustavat toimintaan liittyvät riskit ja niiden hallintakeinot.
- Suunnittele viestintä häiriötilanteissa. Häiriötilanteesta on viestittävä nopeasti ja täsmällisesti. Pidä tärkeimmät yhteystiedot helposti saatavilla ja suunnittele ennakkoon mitä, miten ja kenelle viestitään häiriön sattuessa.
- Tarkkaile kokonaiskuvaa ja kehitä varautumista. Tarkastele yrityksesi riskienhallintaa kriittisesti ja tunnista tärkeimmät kehityskohteet. Pyri kehittämään omaa ja henkilökuntasi osaamistasi varautumiseen liittyvissä asioissa.
