Tyypillinen vamma on utareen kannatinsiteiden revähtäminen, jonka seurauksena utare tai jokin lohko tai puolisko turpoaa ja maavara madaltuu sekä ilmenee verimaitoisuutta.
Vaikeissa tapauksissa on tarpeen kutsua eläinlääkäri tutkimaan lehmä. Osassa tilanteista utare tulehtuu, jolloin tarvitaan antibioottihoito. Useimmat verimaitotapaukset paranevat lähes ennalleen, mutta palautuminen voi kestää pitkään utareen turvotuksen osalta.
Liikunnan raju aloitus voi aiheuttaa haavoja. Utare ja vetimet ovat lehmän heikoin ihon kohta, ja maitosuoni vakavin vuotokohta siinä kulkevan suuren verimäärän vuoksi. Vuotokohdan saa parhaiten tyrehtymään painesiteellä, ja on nopeasti kutsuttava apuun päivystävä eläinlääkäri.
Pienemmät vedinhaavat ovat myös päivystystapauksia. Haava on ommeltava heti, ja haavojen hoitoon kuuluu jatkossa puhtaanapito ja paranemisen tarkkailu päivittäin. Lievempiä vedinten ja ihon vaurioita ovat auringon valon ja tuulen aiheuttama kuivuminen ja ahavoituminen. Erityisesti umpilehmiä tulee tarkkailla laitumella päivittäin. Ihon hoitoon suositellaan voiteita ja hoitavia vedinsuihkeita tai -kastoja.
Akuutti ontuminen on tyypillinen laidunkauden alun riesa. Sorkat on hoidettava ajoissa ennen laitumelle laskua. Ontuvan ensiapu vaatii sorkan tutkimista ja sorkkahoitajan tekemää kengitystä. Mikäli vika on vakava ja selkeäsi muualla kuin sorkassa, hoito kuuluu päivystävälle eläinlääkärille. Vasikoilla tyypillinen sairastumistilanne laidunkauden alussa on ripuli.